Jonin muistelmat 2016-2017

Jonin muistelmat 2016-2017

Tätä tekstinpätkää kirjoittaessani on kautta 2017-2018 kulunut noin kaksi viikkoa. Palataan ajassa kuitenkin vuoden verran taakse päin ja katsotaan, mistä lähtökohdista kauteen 2016-2017 lähdettiin.

Kausi 2015-2016 oli vaikea ja kaikenlaisten pienien ongelmien värittämä, mikä heijastui talvella ajoittain erittäin heikkoina suorituksina. Kirjoittelin reilu vuosi sitten omaan blogiin kauden jälkeisiä ajatuksia. Niitä voi lukea tästä http://jonimustonen.blogspot.fi/2016/04/lyhyita-ajatuksia.html

Viime kauteen lähtiessä olin melko huonossa kunnossa, ja toukokuussa peruskestävyysharjoittelu koostui suurimmilta osin metsätöistä. Pikkuhiljaa pääsin perustekemiseen käsiksi ja kuukausittaiset kontrollitestit kesällä osoittivat, että harjoittelu vei kuntoa oikeaan suuntaan.

Pienenä välipalana harjoittelun lomassa kävin Vierumäellä Finntriathlonissa kilpailemassa kesän ainoan triathlonkilpailuni. Tuosta kisasta löytyy tarinaa: http://jonimustonen.blogspot.fi/2016/07/finntriathlon-vierumaki-2016.html

Mitään suurta ja mullistavaa ei kesän ja syksyn harjoittelussa tullut muutettua edelliseen kauteen verrattuna. Harjoitusmäärän nosto oli yksi etukäteen mietitty asia, ja se toteutettiin maltillisesti. Tasatyöntöä tuli painotettua enemmän, joka myös tuntui talven kisoissa.

Viime syksynä olosuhteet hiihtämiseen kotipaikkakunnallani olivat paljon paremmat edelliseen vuoteen verrattuna, minkä ansiosta sain tehtyä laadukkaampia harjoituksia suksilla jo lokakuussa.

Kesän ja syksyn harjoittelusta enemmän juttua: http://jonimustonen.blogspot.fi/2016/11/koko-kesan-syysterveiset.html

Erittäin hyvin sujuneen harjoituskauden jälkeen kilpailut eivät lähteneet sujumaan alkukaudesta toivotulla tavalla. Mies oli väsyksissä, lihaksisto jumissa ja väsymys heijastui ärtymyksenä, mutta onneksi joulu oli tulossa. Vajaa pari viikkoa kevennettyä harjoittelua, sekä kinkun syöntiä, niin harjoituksissa alkoi jälleen tuntua hyvältä. Muutama onnistunut harjoitus ja alkoi tehdä mieli kilpaladuille!

Tavoitteeksi kaudelle oli asetettu, että vuoden vaihteesta eteenpäin pystyn hiihtämään hyvällä tasolla jokaisena viikonloppuna. Tästä viikonlopusta hommat lähtivät luistamaan positiivisesti eteenpäin: http://jonimustonen.blogspot.fi/2017/01/sadonkorjuun-aika.html

Vaikka kunto oli koko loppukauden hyvä, tuli matkalla myös pettymyksiä, jotka lopulta kasvattavat eniten: http://jonimustonen.blogspot.fi/2017/01/pettymys-isolla-mutta-pehmealla-blla.html

Helmikuun alusta päästiin avaamaan yleisen sarjan SM-hiihdot. Ihan kelpo tekemistä jälleen. Pidempää kisaraporttia: http://jonimustonen.blogspot.fi/2017/02/keuruun-sm-hiihdot.html

Lahden MM-kisoista johtuen tuli hieman pidempi tauko kilpailuihin, mutta työtehtävät kisoissa pitivät miehen kiireisenä. Olin kisojen ajan tekemässä voidetestausta sekä voidemyyntiä Vauhti Speed Oy:lle. Kyseinen reissu kuului osana opintoihini kuuluvaa työharjoittelua.

Kun Lahden MM-hiihdot oli saatu pakettiin, oli kaksi viikkoa aikaa hakea kilpailuvirettä takaisin ennen Rovaniemen nuorten SM-hiihtoja. Lyhyen lepojakson jälkeen sain tehtyä vapaalla onnistuneen kovan harjoituksen ajatellen 30km yhteislähtöä.

Rovaniemellä lauantain 10km perinteisen kilpailuun en ollut laittanut itselleni sijoitustavoitteita, vaan lähdin hiihtämään sitä kuuluisaa omaa hyvää suoritusta ja katsomaan mihin se riittää. Haastavassa kelissä ja hyvällä suksella onnistunut suoritus palkittiin pronssimitalilla! Edellisestä mitalista olikin vierähtänyt jo viisi vuotta. Kovan työn takana ja henkisesti tärkeä onnistuminen.

Sunnuntain 30km yhteislähdössä kamppailin pääryhmässä aina 18km asti, kunnes kaatuminen jäisessä mutkassa katkaisi taistelun hyvästä sijoituksesta. Harmitti, että ryhmästä putoaminen tapahtui kaatumalla, eikä rehellisesti hiihtämällä. Lopullinen sijoitus oli 11.

Pari viikkoa Rovaniemen kisojen jälkeen oli edessä SM-kotikisat Kontiolahdella. Joensuun seudulla ollessani keskitin kaikki hiihtämällä tehdyt tehoharjoitukset Kontiolahden SM-laduille.

Perjantaina 10km vapaan kilpailussa olin vielä hieman unessa, enkä pystynyt suoritukseen, joka olisi itseäni miellyttänyt. Lauantaina viestissä meno tuntui paremmalta ja pystyin hiihtämään tasaisen kovan hiihdon. Sunnuntaina 30km P yhteislähdössä pystyin alusta lähtien toteuttamaan laatimaani suunnitelmaa. Kun ympärillä oleva porukka alkoi vakiintua sijoille 12-18, oli vain taisteltava loppuun asti. Siinä taistelussa jäi luu käteen ja sijoitus 18. Pari Viron edustajaa ehti edelle, joten SM-sijoitus 16. Hiihto tuntui olevan koko ajan kontrollissa, ja sanoisin tämän kisan olleen kauden paras.

Päätin kilpailukauteni Ylitornion Suomen Cup/SM-kisoihin, viestiin ja 50km kilpailuun. Tiedossa oli, että maastot tulevat olemaan raskaammasta päästä, ja kyllä perjantaina kisalatuja kiertäessä nousut vetivät melko nöyräksi. Lauantain viestikilpailun jälkeen loppuverryttelyssä kävin suunnittelemassa, missä kohdissa radalla kannattaa yrittää säästellä voimiaan ja hiihtää vuoroluistelua. Taisi tuosta hiihtotavasta tulla asiantuntija-kommentaattori Lassilalta muutama kommenttikin kilpailun aikana 😉

Sain hiihdettyä tasaisen ja ehjän 50km kilpailun ja loppusijoitus 22. (SM-sija 21., jälleen edelle ehti yksi Viron edustaja).

Tulevalle kaudelle harjoitteluun ei lähdetä tekemään suuria muutoksia. Määrää lisätään hieman, mutta muuten sapluuna on samanlainen kuin edellisellä kaudella. Leirityksiä ei vielä ole tarkasti lyöty lukkoon, mutta muutamat leirit Petoporukalla on suunnitteilla tehdä kauden aikana.

Kroppa alkaa olla adaptoitunut lepotilasta harjoittelumoodiin, joten ei muuta kuin kääritään hihat ja ruvetaan töihin!

-Joni