Tomi-pedon muistelmat 2016-2017

Kausi ei ollut todellakaan helpoimmasta päästä ja usko oli koetuksella varsinkin talvella, jolloin tekisi mieli hiihtää kisoja, mutta ainut mitä sai tehdä oli normaali peruskuntolenkki. Onneksi kuitenkin maltoin tehdä pk:ta ja kevään SM-kisoissa löytyi jo hyvää menoa.

Toukokuussa alkoi taas kesäharjoittelu pienen huilin jälkeen. Paikka Habita-ryhmään oli varmistunut, joka tarkoitti sitä, että pääsisin laadukkaille leireille treenaamaan muiden omaikäisten huippujen kanssa. Harjoitteluintoa lisäsi seuran vaihtaminen Jämsänkosken Ilvekseen ja kova kilpailu siitä, ketkä pääsee hiihtämään nuorten SM- viestissä 1. joukkueessa. Laitoin itselleni tavoitteeksi olla Äänekosken vapaan 15 kilometrin SM-kisassa mitaleilla, joten kovaa oli  treenattava, jotta pystyisin olemaan tuloslistan kärkipäässä.

Kesätreenit koostuivat pääasiassa rullahiihdosta, juoksusta, suunnistuksesta, pyöräilystä, salilla voimatreenistä ja sauvarinteestä. Kesällä treenit onnistuivat todella hyvin, sillä sain olla terveenä ja kunto oli taas mennyt kovalla tahdilla eteenpäin. Varsinkin 3000 m juoksutestissä sain parannettua aikaani roimasti, joka tuo hyvän mielen, koska huomaa, ettei treenejä ole tehty turhaan. Petoteamin järjestämässä Himos Uphill Runissa en päässyt kuitenkaan mittaamaan kuinka hyvin se 3,3 kilometriä kulkee ylämäkeen, joten sinne en saanut uutta omaa ennätystä raapastua.

Onnistunut kesäkausi toi lisää intoa treeneihin ja varsinkin valoa pimeisiin syysiltoihin. Pikkuhiljaa pääsi Jyväskylässä hiihtämään ja leireillä oltiin jo lumella. Juuri ennen kisakauden alkua olin kaksi viikkoa leirillä ja kunto tuntui todella hyvältä. Huomasin, että en ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa ja lähdin luottavaisin mielin kauden ensimmäiseen kisaan. Aikaisemmin en ole onnistunut ensimmäisissä kisoissa, mutta Lapinlahdella onnistuin: olin toinen ja hävisin voittajalle 5 sekuntia ja seuraavalla viikolla oli tulossa Ristijärvellä kisat, jonne lähdin luottavaisin mielin.

Kisakausi alkoi siis hyvin, mutta sitten sairastuin ja kolme viikkoa meni sängyssä maatessa, joka ei ollut hyvä homma ollenkaan, kun kauden pääkisa oli tulossa kovaa vauhtia. Taas kun pääsin treenailemaan ei ollut kuin muutama viikko aikaa taikoa kunto Äänekosken kisoihin ja mielessä kävi pariin otteeseen, että en hiihdä siellä ollenkaan, mutta lopulta päätin lähteä kisaamaan molemmat matkat. Lauantaina olisi pertsan sprintti ja sunnuntaina vapaan 15km.

Tomi Äänekosken nuorten SM-kisoissa. Kuva: Jussi Simula

Lauantai koitti ja olin todella jännittynyt miten kisassa kävisi, sillä en ollut kisannut hetkeen ollenkaan ja sprintti ei todellakaan ole lempimatkani. Eihän se sitten mitenkään mainiosti mennyt. Sijoitus 50., mutta toivoin, että sprintti olisi hyvä kova treeni ja sunnuntaina olisin parhaassa iskussa. No sunnuntai koitti ja kisa, jossa mulla oli eniten odotuksia ja tavoite mitaleille. Hiihto oli aivan hirveää ja en yksinkertaisesti päässyt kovaa. Sijoitus 31., joka ei ollut lähelläkään tavoitetta.

Mietimme kovasti, että miksi oli noin huonoa kulkua kisassa. Enkö muka ollut vielä palautunut sairasteluista? Menin mykoplasmatesteihin ihan varmuuden vuoksi, että jos se olisi minulla, niin se selittäisi paljon Äänekosken kisojen alisuorittamista. Tulokset tulivat ja mykoplasmahan minulla oli, mutta se oli jo menossa pois.  Onneksi valmentajani on Jussi Simula! Jussi tiesi mitä piti tehdä. Oli otettava seuraava kuukausi todella kevyesti, jotta voisin päästä vielä keväällä hiihtämään SM- kisoissa.

Muutama viikko ennen Vierumäellä olevia nuorten SM-viestiä ja KLL:n SM-kisaa saimme selätettyä lopullisesti mykoplasman. Viestiin en päässyt, sillä karsintakisassa, jossa ratkottiin pääsystä joukkueeseen, en yltänyt parhaimpaani ja jäin ulos joukkueesta. Mutta Vierumäellä oli myös pertsan 15 kilometriä yhteislähtönä, jonka minä sitten hiihdin.

Kisa-aamu koitti ja ajatukset olivat aika sekavia, mutta mitä lähemmäksi lähtö tuli, sitä rennommaksi tunsin itseni. Kiersimme kolmen kilometrin ladun viisi kertaa, jotta 15 kilometriä tuli täyteen. Kun ylitin maaliviivan olin ihan kuollut. Mulla ei ollut enää yhtään energiaa jäljellä niin kuin pitääkin. Sijoitus mukavasti 12. Olin todella tyytyväinen kisaan ja odotin innolla Rovaniemen SM-kisoja, jossa matkana oli 10 km pertsalla ja vapaalla 20 km.

Lauantai koitti Rovaniemellä ja 10 kilometrin kisa oli edessä. Kroppa tuntui todella hyvältä ja ajattelin, että tänään mennään lujaa, mutta keli oli todella haastava ja monella ei suksi toiminut niin kuin olisi halunnut. Minulla myös voitelu epäonnistui ja sijoitus oli 16. Taas koitti aamu ja nyt olisi kauden viimeinen SM-kisa ja kaiken kukkuraksi samalla pisin matka. Jussi antoi ohjeen: ”Kaksi ensimmäistä on todella kovia – anna heidän mennä, mutta mitalitaisteluun pitää päästä mukaan.” Ja siinä oltiin mukana 19 kilometriä, mutta sitten en enää voinut vastata heidän iskuun ja lopulta sijoitukseni oli 8. Olin todella tyytyväinen hiihtooni ja kausi päättyi hyvin kaikkien vaikeuksien jälkeen.

Kauden piti päättyä Rovaniemelle, mutta lähdin vielä hakemaan ruutuaikaa Kontiolahdelle aikuisten SM-viestiin Petoteam Jr. -joukkueessa. Siellä oli ihan hyvää kulkua ja tuntemukset olivat hyvät. Oli hyvä lopettaa kausi siihen ja alkaa kääntää katseita seuraavaan kauteen!

-Tomi