Arttu-pedon muistelmat 2016-2017

Hiihtokausi alkoi kaikin puolin positiivisessa vireessä: uusi seura toi sopivasti lisävipinää whatsappiin ja valinta Habita-ryhmään muutti melko dramaattisesti koko kauden harjoittelua. Sissijumalan armollisessa ja armottomassa valmennuksessa kesä meni perusharjoittelun merkeissä ilman suurempaa kikkailua. Suunnistuskisat toivat treenin sekaan mukavaa vaihtelua ja syksyllä alkanut urheilulukio muutti lopullisesti systeemit verrattuna edellisiin vuosiin: olosuhteet olivat kunnossa ja treeneihin oli tarjolla aikaa vähintäänkin riittävästi.

Alkusyksyyn sattui kaikenlaisia testejä ja kisoja niin paljon, että sen jälkeen oli pakko vähän rauhoittaa tehopuolta ja määrät olivatkin syksyllä ja alkutalvella isompia kuin koskaan. Sokerina pohjalla oli Levin leiriviikko, jonne Jussi antoi Makelle ja minulle melko yksinkertaisen evästyksen: treeniä vähintään 20 tuntia, suunnitelkaa itse! Ja mehän suunniteltiin. Kahdeksaan päivään treeniä tuli 29 ja puoli tuntia, mikä on melko paljon jopa meikäläiselle. Makarölliä ja gebsuudia kului Ämmilän pöperöiden lisäksi isohkoja määriä.

Treeni jatkui melko isollaan joulukuun loppuun saakka ja leirien takia kisoja oli melko vähän. Kun tähän lisätään pienehkö sairastelu Ristijärven Habita-kisojen alla, niin kynttilä oli tuloslistoilla vakan alla vuodenvaihteeseen saakka. Joulun ja uudenvuoden välissä käväisimme vielä Rukalla treenaamassa viikon hyvissä olosuhteissa ja jälleen jäi kisoja väliin. Moni saattoi tämän johdosta kuvitella, että Ison Koon poika on pysyvästi kadonnut tuloslistojen kärkipäästä, mutta Äänekosken SM-esikisoissa kausi oikeastaan vasta alkoi ja suksi kulki ihan kivasti. Varsinaisissa arvokisoissa samaisessa paikassa Fischer luisti Swixin voimalla livakasti ja tuloksena maukas yhdeksäs sija vapaan 15 kilometrillä. Se lämmitti mukavasti mieltä pakkasessa. Sprintistä ei paljon käteen jäänyt, mutta siinäpä tavoitetta tuleville vuosille.

Äänekosken nuorten SM-kisat. Kuva: Jussi Simula

Äänekosken jälkeen oli ohjelmassa monenlaista kisailua ennen maaliskuun toista SM-kisarupeamaa. Mieleen on parhaiten jäänyt maakuntaviestin tasurikokeilu ja molemmat piirinmestaruusviestit, joissa pääsimme kokeilemaan isojen miesten vauhtia. Varsinkin sprinttiviesti Keuruulla oli mukavan miehekäs kokemus isojen Petojen vanavedessä.

Kovasti odotettu Vierumäen SM- ja KLL-viikonloppu meni kaksijakoisesti. Henkilökohtainen pertsan kisa oli sen astisen uran paras perdaalin kisa, mutta tiedossa oli jo etukäteen, että meikäläinen tarvitsee isommat ylämäet, jotta paikka tuloslistalla paranee kympin sakkiin. Viestissä oltiin hyvällä porukalla hakemassa kärkisijoja, mutta valitettavasti Hanneksen välinerikkoon kaatui koko viesti – mukavaa oli silti ja ensi vuonna sitten kuitataan ja haetaan se mitali.

Petotrio Vierumäellä.

Rovaniemen SM-viikonloppuna odotti kauden ehkä etukäteen paras matka eli 20 km vapaalla. Ennen sitä hiihdettiin kuitenkin kymppi järjestäjien määräämällä tyylillä hyvinkin haastavissa olosuhteissa ja kelissä. Siellä paukahtikin hieman yllättäen kuudes sija eli jälleen paras SM-sijoitus parani mukavasti. Suksi oli varmasti kisan parhaita, silminnäkijöiden mukaan ehkäpä kolmen parhaan kapulaparin joukossa. Sen verran täytyy tunnustaa, että Swixin lisäksi pohjassa oli pitoalueella myös Rexin Hydrexiä suihkeena eli ihan täysin Swixin voimin ei tätä saavutusta saatu. Sukset toki Fischerin ja sauvat Onewayn laatutavaraa.

Kauden kohokohta vapaalla alkoi kohtuullisesti eli kolmossijasta heikompia sijoituksia ratkovassa etujoukossa. Valitettavasti yläviitosen kovavauhtisimmassa laskussa kaatuminen johdatti kauden päätteeksi Rovaniemen keskussairaalaan ja kyynärsauvalinjalle. Kausi siis loppui muutamaa viikkoa liian aikaisin loukkaantumiseen, mutta eipä voi valittaa. Eteenpäin on menty ja Petoteamiin vaihtaminen on ollut oikea valinta. Tätä kirjoitettaessa on jo ensimmäiset juoksuaskeleet otettu eli jalka on parantunut ihan mukavasti.

Kiitokset tukijoille eli erityisesti Simulan Jussille valmennuksesta, Minkkisen Antille laatutreeneistä, Carilaiselle suksista, Onewaylle sauvoista ja muusta rekvisiitasta, Nonamelle kuteista, iskälle ja Peltolan Jukalle voiteluista, äidille pyykinpesusta sekä isolle joukolle Petoteamin tukijoita taloudellisesta avusta. Näillä mennään ensi kausikin ja pistetään entistä paremmaksi!

-Arttu