Hepan muistelmat: Topit ja Flopit 2016-2017

Paljon se antoi, paljon se otti. Sellainen oli meikäläisen hiihtokausi 2016-2017. Vaikka urheiluhommat onkin parasta mitä ihminen voi housut jalassa tehdä, ei homma suinkaan aina ole yhtä ruusuilla tanssimista. Mutta niinkai sen pitää juuri mennäkin: Pienten koettelemusten jälkeen osaa hyvistä hetkistä ottaa kaiken asiaankuuluvan ilon irti. Meikäläinen summeeraa kuluneen kauden alla lyhyesti toppeihin ja floppeihin: Mikä meni putkeen ja missä Heppa sortui laukalle ulkokarteeseen?

Topit:

• Ukkeli oli kesällä hyvässä nousukunnossa ja homma balansissa
• Loukkaantumisesta toivuttua ukkeli teki camebäkin tosi nopeasti ja hiihtokauden alku oli vahvinta menoa muutamaan vuoteen
• Joulukuussa mies nousukunnossa ja homma balanssissa. Kansallisissa väkevää suorittamista
• Tampereen talvikisojen voitto: Kaupin 15km vapaalla on aina ollut meikäläisen bravuurikisa
• Huikeat loppettireissut ulkomaille ja huipputyypit, joita sain reissullani tavata
• Narukäsi tohti lähteä ensimmäisen kerran tasurilla pidempään matkaan Marcialongassa, joka oli muutenkin ehkä kauden huikein loppettireissu

• Ykkösjoukkueeseen yltäminen SM-viestissä
• Keski-Suomen maakuntaviestin voittoputken jatkuminen: Junnut oli niin kovia että sain ankkurisosuudella keskittyä pysyttelemään pystyssä
• Tasuriergon löytäminen: Kauden maksimisykkeet tuli kirjattua ergolla rimpuillessa

Flopit:

• Pyörällä olisi hyvä pysyä pystyssä. Elokuun alussa pannut Jämi84:llä ja 3 välilevyä murtui. Loppuvuoden voima- ja juoksutreenit sovellettua neppailua. Pitkittyneet lihasoireet selässä haittasi pitkälle tammikuuhun.

Jämi84 antoi paljon, mutta myös otti paljon!

• Kovaa oppia tuli tänä vuonna elämän kokonaisrasituksen hallinassa. Tammikuun alusta alkoi sukellus väsymyksen syövereihin, ja loppettireissut ulkoimaille oli omiaan lyömään lisää naulaa arkkuun
• Voimatreenien puute loukkaantumisen vuoksi: Narukädet pysyi narukäsinä, eikä edelleenkään muuksi muuttuneet
• Marcialongan loppunousu. Tajusin sanan ”epätoivo” merkityksen 😉

• Vasaloppetin jälkeen olin niin sykkyrässä, etten pystynyt kampeamaan itseäni illalla Vasaloppet-teltalle hurvittelemaan
• Juostessakin olisi hyvä pysyä pystyssä. Maaliskuussa revähti ranne 2 päivää ennen Joensuun SM-kisoja kaatuessa ja loppukauden pertsan kisat oli siinä.
• Heräsin todellisuuteen, ettei pitomiehille ole sijaa Ski Classics-kisoissa
• Lumiolosuhteen: Kaupin 3,5km tykkiladun kiertämisestä meni pää sekaisin

Loppukaneettina voidaan todeta, että jo toista vuotta putkeen on omia urheiluitani haitanneet piruliset loukkaantumiset, jotka olisi erittäin toivottavaa välttää jatkossa. Myöskin työssäkäyvän ja muutakin elämää elävän urheiluihmisen tulee olla äärimmäisen tarkkana siitä, ettei kokonaisrasituksen puolesta napsahda ns. laikka punaiselle. Joulukuussa onnistuin, tammi-helmikuussa tässä feilasin. Maaliskuussa onneksi nousin kuolleista.

Ylläkuvatusta johdettuna ensi kauden tavoite nro 1 onkin pysyä terveitten kirjoissa ja poissa lääkärin pakeilta. Kauden tavoite nro 2 onkin sitten pitää hauskaa lajin parissa huipputyyppien ympäröimänä. Kolmas tavoite on nostaa tasoa niilotushomissa ja kiertää pitkiä matkoja Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kuitenkin palaten kotimaan kamaralle ja vetää kauden paras SM 50km:llä J

-Heppa